Viikonloppu Hämeenlinnassa on siis nyt takana. Olo on aikalailla väsynyt ja kropassa on kipeitä lihaksia enemmän kuin kivuttomia. Portaita noustessa tuntee takareisien olleen kovasti töissä ja selkälihakset tuntuivat jo eilen tulomatkalla todella aroilta. Fiilis on kuitenkin loistava ja olen todella tyytyväinen viidenteen sijaan, ylitin itseni ja uskalsin nousta lavalle. Petrattavaa toki jäi, mutta uskokaa tai älkää ensi vuoden kisat on jo merkattu kalenteriin.
Viime viikko oli melkoinen tunteiden vuoristorata. Vasemman puolen lavanaluslihas alkoi vihoittelemaan viikko sitten perjantaina ja jouduin viikon puolessa välissä miettimään kipupiikillä käyntiä. Painokin tuntui vain kieppuvan pari sataa grammaa liian suurissa lukemissa. Tiedä sitten oliko kipuilu henkistä, jännitys oli nimittäin niin valtava, että luovuttaminen oli todella lähellä. Onneksi kannustusjoukot tsemppasivat kuitenkin kisoihin <3 ja iso kiitos myös asiakkaille, teidän kannustus oli enemmän kuin tarpeen <3
Perjantai aamupäivä kului pakkaillessa ja valmistautuessa lähtöön. Jännittäminen kuitenkin hieman helpotti matkalla ja pystyin olemaan suht rennosti. Illalla uni ei kuitenkaan meinannut tulla, mutta kohtalaisten seitsemän tunnin yöunien jälkeen olikin aamupalan vuoro. Kananmunaa, vihanneksia ja jogurttia, näillä piti pärjätä puoleen päivään, jolloin oli punnituksen vuoro. Paino oli sen vuoksi tärkeää saada pysymään alle 56,3 kg, että jos se olisi 56,3 kg, rinnalleveto-ylöstyönnössä suorituspaino olisi 47,5 kg, jota en ole saanut aiemmin edes rinnalle. Kello 12.00 h-hetki koitti ja marssin hotellin saunakabinettiin kannustusjoukkojen saattelemana :) saattoivat varmaan sen takia etten voi enää jänistää :D Ensin soviteltiin kisavaatteet, Casallin topit ja sortsit ja sen jälkeen oli punnitus ja kilpailijakokous. Vaaka näytti 55,3 kg, joka yllätti todella positiivisesti. HUH! Suorituspainoiksi tuli juuri ne painot mitkä pitikin. Ja sai vihdoinkin syödä :) maltillisesti salaattia, kohta kuitenkin piti nousta lavalle.
Sitten odoteltiinkin pari tuntia. Klo 14.00 oli vuorossa shining round Kauppakeskus Goodmanissa. Kilpailijat esittäytyivät tuomaristolle lavalla, tämähän ei ollut minulle ollenkaan tuttua ja ensi vuodelle poseerausta täytyy harjoitella. Päällä meillä oli Casallin topit ja sortsit, esiinnyimme avojaloin. Jännitys oli valtava ja hymy ei meinannut oikein irrota :D
Shining roundin jälkeen oli vuorossa toughness round klo 16.00, joten tässä välissä piti tankata. Ruokapuolta oli pohdittu koko viikko, mikä antaisi energiaa ja ennen kaikkea mikä uppoaa tuossa tilanteessa. Kauppakeskuksesta löytyi Rax buffa ja sinne suunnattiin kannustusjoukkojen kanssa :D Lämmittelemään päästiin klo 15.30, kohtalaisen vähäiseksi se kuitenkin jäi. Yksi tanko koko porukalle, vuorotellen sitten testailtiin nostoja. Suoritukset tehtiin painojärjestyksessä, olin vuorossa toisena. Ensimmäisenä lajina oli rinnalleveto-ylöstyöntö, maksimitoistomäärä 2 minuutin aikana, kilpailupainot olivat 80 % kilpailijan omasta painosta. Minulla painona oli 45 kg, olin aiemmin tehnyt tuolla painolla yksittäisiä toistoja. Ensimmäiset kaksi toistoa onnistuivat, tämän jälkeen paino nousi muutaman kerran rinnalle, mutta ei enää ihan suorille käsille. Tavoitteena tässä lajissa oli, että yksi toisto onnistuu, joten kun tuplamäärän sain tehtyä, täytyy olla tyytyväinen ja lisäksi kolme kilpakumppania jäi taakse!
Toisena lajina oli maastaveto 120 %:lla kilpailijan omasta painosta. Minun nostopainoni oli 67,5 kg. Aiemmin kahden minuutin aikana olin saanut tehtyä 15 toistoa, nyt meni 25! Valtava vaikutus kilpailutilanteessa muodostuvalla adrenaliinilla. Maastavedon aikana kun toistoja oli tullut noin 20, kun iski aivan valtavan päänsäryn. Nojasin hetken aikaa tankoon ja sisulla tein vielä 5 toistoa, silmissä sumeni. Horjuen pääsin pois nostopaikalta, lattialle selälleen ja jalat ylös.
Yhteishenki kilpailijoiden ja kannustusjoukkojen kesken oli todella hyvä. Minusta huolehtivat myös toisten huoltajat, joku toi suklaata, joku arveli päänsäryn olevan mahdollisesti ponnistuspäänsärkyä. Olo oli aivan kamala, sairaalakin kävi jo mielessä. Söin banaania, Fazerin sinistä ja join vettä. Kehotettiin hengittämään rauhallisesti ja syvään. Itkuhan siinä tuli, kun mielessä kävi, että nämä kisat oli tässä.. Joku ehdotti kropan ravistelua ja kävelyä, sielläpä minä sitten sukkasillaan hiippailin pitkin kauppakeskuksen käytävää. Roikkumispaikan rakentamisesta aiheutunut 10 minuutin tauko luultavasti pelasti tilanteen ja päänsärky lähes helpotti ennen seuraavaa lajia eli roikkumista 12 kg Bunda-painojen kanssa tangosta. Pysyin tangossa 1.43 ja rapiat, mutta kylläpä harmitti kun aika oli vain 2 sekuntia huonompi kuin seuraavan paremman kilpakumppanin, kaikkia tuloksia en ole vielä nähnyt, mutta tässä lajissa olin kolmas tai neljäs.
Viimeisenä lajina oli maksimiaika hooverissa, kädet voimapyörän varassa. Kropassa oli jo valtava tärinä ennen suoritusta ja sehän ei helpota hooverissa, tietää varmasti jokainen joka sitä on kokeillut. Tuomari kehotti pari kertaa korjaamaan asentoa ja jos korjaaminen ei olisi onnistunut, suoritus olisi päättynyt siihen. Kolmen minuutin kohdalla tärisi jo aivan jokainen kropan lihas. Ajassa 5.50 jouduin korjaamaan asentoa ja voimapyörä heilahti kohti jalkoja, mätkähdin mahalleni ja ajaksi tuli 5.55, ennätys parani lähes 2 minuuttia :) Suoritukset olivat ohi ja jäin vielä seuraamaan muiden suoritukset loppuun. Voittaja oli hooverissa 10 minuuttia! Olin tässä lajissa kolmas, toiseksi kokonaiskilpailussa tullut oli hooverissa n. 6.20. Sittenpä suunnattiin takaisin hotellille ja odottelemaan palkintojen jakoa.
Ensikertalaisena olin ottanut tavoitteeksi kokemuksen saamisen kilpailusta ja lisäksi sen, että edes yhdessä lajissa en ole heikoin. Lajit sujuivat yli odotusten, harmittaa hieman se maastaveto, mutta minkäs sitä päälleen mahtaa. Pari toistoa enemmän niin olisin nähtävästi ollut kokonaiskilpailun neljäs. No, mutta odotellaan lopullinen tulostaulukko, joka tulee tällä viikolla nettiin. Ja kokemustahan tuli, roppakaupalla :) ensi vuonna kisat on jo 9.9. ja ne ovat tavoitteena, kun valmistautumisen aloittaa ensi viikolla niin ajasta tulee moninkertainen näihin kisoihin valmistautumiseen nähden. Kyllä kilpailemisen voi aloittaa vanhempanakin, hyvin tuolla pärjää nuorempien seassa :D
 |
| Bunda-painojen kiinnityksessä ennen roikkumista, välikuolema takana. |
Iso kiitos Katariina, Satu ja Jouni, jaksoitte hienosti kuunnella pelon sekaisia ajatuksiani!
Liikunnallista viikkoa kaikille <3
Heli
Kommentit
Lähetä kommentti